Taisteluun ikärasismia vastaan!



Aleksi_pieni.jpg

Osallistuin maanantaina 24.11.2014 Pohjola-Nordenin järjestämään "Nuoret ja työllisyys Pohjoismaissa" -suurseminaariin Helsingissä. Saavuin Congress Center Marinan narikkaan, missä minulta kysyttiin olenko opiskelija. Vastasin myöntävästi. Minua pyydettiin siitä sitten siirtymään takkini kanssa toiseen kerrokseen, sillä ilmeisesti oli tarkoitus, että nuoret ja opiskelijat seuraisivat seminaaria
livescreenin kautta erillisestä tilasta.
Pyöräytin järkyttyneenä silmiäni ja menin silti
istumaan oikeaan seminaarisaliin "aikuisten puolelle".

Lavalle puhujiksi nousi elinkeinoelämän johtoa ja puolueiden puheenjohtajia ja he keskustelivat EU:n taloustilanteesta. Tilanne oli kauhea, se oli väärin ja se oli rumaa. Lavalle olisi pitänyt nostaa nuoret kertomaan tarinoitaan arjesta. Elinkeinoelämän edustajat ja poliitikot olisi pitänyt istuttaa alas, ottaa heiltä medialaitteet pois ja pakottaa kuuntelemaan nuorten näkökulmia nuorisotyöttömyydestä ja nuorisotakuun toteutuksen haasteista. Tämän suurseminaarin virheitä ei tule toistaa tulevaisuudessa, ja sen varmistamiseksi tarvitsemme asenneilmapiirin muutoksen tässä ikärasistisessa yhteiskunnassamme.

Tämän päivän nuoret eivät ole tyhmiä. 1990- ja 2000-luvulla syntyneet nuoret ovat kasvaneet kansanvälisyyden, sosiaalisen median ja teknologian kehityksen mukana. Heidän saatavillaan on enemmän tietoa kuin koskaan ennen. Meillä on Suomessa aktiivisia, valveutuneita, fiksuja ja innokkaita aidosti nuoria vaikuttajia ja edunvalvojia. Heidän uransa vaikuttamisessa saattavat alkaa jo 13-vuotiaina. He toimivat vuosia järjestöissä, he pyörittävät oppilaskuntia- ja nuorisovaltuustoja. He ottavat asioista selvää ja he haluavat parantaa maailmaa. He ovat myös niitä kunnan palvelunkäyttäjiä ja arjen asiantuntijoita, jotka tietävät miten hyvin kouluterveydenhoitaja on saavutettavissa, onko opetus laadukasta ja millaisessa kunnossa kävelykadut ovat.

Yhteiskuntamme tarvitseekin nyt uutta ennakkoluulotonta asennetta ja rohkeutta antaa vastuuta nuorille. Suomalaisten kunnanvaltuutettujen ja kansanedustajien keski-iät pyörivät 50-vuoden väärällä puolella. Istuvilta päättäjiltä puuttuvat visio ja rohkeus. Ikärasistisen asenneilmapiirin muutoksen täytyy lähteä nuorista ja nuorten poliitikkojen on näytettävä tässä esimerkkiä. Elämänkokemus on arvostettavaa, mutta Suomi tarvitsee nyt kipeästi uusia ideoita, uusia innovaatioita ja uusia ihmisiä toteuttamaan niitä. Yksi näistä tulevaisuuden vaikuttajista voi olla vaikkapa 10-vuotias reipas koululainen Mili Kasurinen Kemijärveltä. Hän haki Kemijärven kaupunginjohtajaksi ja hänen ideansa kotikaupungin palvelujen kehittämiseen saivat kaupunginhallituksen puheenjohtajalta kiitoksia. Hän ei ole yksin, sillä näitä aktiivisia ja valveutuneita nuoria meillä on kaupungit, kylät ja koulut täynnä.

Kysymys kuuluukin, kuinka saamme heidän ideansa kuuluviin, kun nuorisojärjestötkään eivät tunnu pystyvän kuulemaan ja osallistamaan nuoria. Mielestäni valitettavan surkuhupaisa esimerkki tästä on Suomen Nuorisoyhteistyöverkosto Allianssi, jonka hallituksen keski-ikä ylittää vuosi vuodelta nuoren määritelmän reilusti. Muutoksen täytyy lähteä niistä tahoista, jotka väittävät edustavansa nuoria ja ajavansa heidän etujaan!

Aleksi Koivisto, 20-vuottta
Liittohallituksen jäsen