Simo Hovari

Kun olin vaahtosammuttimen kokoinen, sanoin eräänä kauniina päivänä ohimennen vanhemmilleni: ”Minä menen sivariin”. En tiennyt silloin aiheesta hirveästi mitään, mutta siitä hetkestä lähtien pysyin mielipiteessäni aina kutsuntoihin asti.

Nyt olen viettänyt siviilipalveluskeskuksella Lapinjärvellä kolme viikkoa. Ennakko-odotukset olivat kovin jännittyneet, mutta arkeen tottuu erittäin nopeasti ensimmäisinä päivinä. Olen tutustunut mukaviin ihmisiin, luennot ovat mielenkiintoisia ja ryhmähenki on mahtava pienessä neljän hengen huoneessa, jossa vietetään vapaa-aikaa opetuksen ulkopuolella. Tosin sivarikeskuksella järjestetään myös runsaasti erilaisia aktiviteetteja, jos ei halua homehtua omassa sängyssä.

Koulutuksissa oppii todella hyödyllisiä taitoja tulevaisuutta varten. Tällä hetkellä takataskusta löytyy ensiapu-kortti ja SPR:n päihdeneuvoja-todistus. Tosin mahdolliset suoritukset riippuu ryhmästä, jonka sivari valitsee koulutusjakson alussa. Minä valitsin ns. VÄKE-ryhmän, jossa käsitellään yleisesti väkivallan ennaltaehkäisyä.

Vaikka pienellä Lapinjärvellä on ollut mukavaa, täältä joutuu valitettavasti lähtemään pois. Viikon kuluttua pitäisi aloittaa palveluksen suorittaminen Itä-Suomen poliisilaitoksella. Työtehtäviini kuuluu löytötavaratoimiston pyörittäminen ja viestinnässä avustaminen. Odotan innolla duunin alkamista, koska pääsen näkemään poliisilaitosta huomattavasti erilaisemmasta näkökulmasta. Onneksi arkipäiviini tulee selkeä rytmi, kesäloman aikana aamut venähti joskus hiukan pitkäksi…

Koulutuksen jälkeen povitaskuun jää niin paljon energiaa ja hyvää fiilistä, että sen voimalla jaksan työskennellä omassa paikassani vajaan vuoden. Suosittelen siis muillekin suurella lämmöllä sivaria!

Aapeli Ruuskanen
viestintävastaava