Pitäkää meteliä!

Seinäjoen Nuorisovaltuusto vieraili 13.10 Helsingissä. Tässä blogauksessa nuvan jäsen Aisha Benahmed kertoo reissun annista sekä pohtii nuorisovaltuustojen roolia ja antaa hyviä vinkkejä entistä vaikuttavampaan toimintaan!

Ensimetrit Helsingissä meni luonnollisestikin sählätessä. Suunta oli oikea, väärä?, oikea??, OIKEA! ennen kuin pääsimme hotellille, Cumulus Kaisaniemeen. Sisäänkirjautuminen ja nopea siistiytyminen, ja nokka olikin jo kohti Nuva Ry:n toimistoa. Perillä meitä odotti lämmin vastaanotto ja höyryävät kahvikupit olivat käsissä, kun istuimme alas kuuntelemaan esitelmää nuorisovaltuustojen liiton toiminnasta, käytännöistä ja tavoitteista. Oli sanomattakin selvää, että liiton, piirien ja nuvien välinen yhteistyö ja suhteet ovat äärettömän tärkeitä, vaikkakin joskus puutteellisia. Nuorisovaltuustojen pelko siitä, että on olemassa vain ja ainoastaan ”me” ja ”te” on aiheellista, vaikka tästä ajattelumallista yrittäisikin päästä eroon. Aika ja sisäiset parannukset näyttävät, millainen lopputulos on.

Tiistain päätapahtumana oli tapaaminen varapuhemies Paula Risikon kanssa, jota ilman koko Helsingin-reissuamme ei olisi ollut alun alkaenkaan – onhan hän kuitenkin yksi nuorisovaltuustomme valtuustokummeista. Keskustelimme pääosin siitä, miten sote-uudistus vaikuttaisi kuntiin, sen asukkaisiin ja sairaanhoitopiirien työntekijöihin. Käsittelimme pitkään soten mahdollisesti tuovia parannuksia nuorten mielenterveys- ja hyvinvointiongelmiin, sillä nykyhetkellä nuoria pompotellaan puljusta puljuun ja joka luukulla nauretaan päin naamaa. ”Nuorista on tullut pelkkiä flipperipalloja”, Risikko tunnustaa kuullensa monesti.

On tärkeää, että nuorisovaltuustoilla on mahdollisuus käydä vierailemassa ja tehdä itseään tutummaksi isommissa piireissä. Kuinka muuten nuoret saisivat aikuiset ottamaan heidät tosissaan ja tajuamaan, että ikä ja kokemus eivät ole ihmisyyden perusta?  On kuitenkin ironista, että nuorten etulyöntiaseman antaa juuri se, ettei heitä oteta tosissaan. Tällöin on helpompi sanoa asia terävästi suoraan ja kaunistelematta. Täytyy muistaa, että nuorisovaltuustoelämä ei ole pelkästään hauskanpitoa ja helppoja diskokeikkoja, vaan se on myös katkeria kyyneleitä ja yleisen metelin ylläpitämistä.

Me, jotka olemme nuorisovaltuustojen, sen liiton ja piirien toiminnassa mukana, kannamme vastuuta siitä, että meidät huomataan. Että meillä olisi oikeasti olemassa ääni, jota kuullaan ja kuunnellaan; josta otetaan opiksi ja johon turvaudutaan.

Jokaisella nuorisovaltuustolla on omat ongelmansa: esimerkiksi tunnettavuus, jäsenkato tai sisäiset konfliktit vaikeuttavat nuovien toimintaa sekä omassa kunnassa että piirin ja liiton tasolla. Tärkeintä on saada ensin omat ongelmat hoitoon ennen kuin lähtee suunnittelemaan aluevaltausta.

Nuorisovaltuustot, pitäkää yhteyttä kuntanne päättäjiin, hankkikaa valtuustokummeja ja kutsukaa silmäätekeviä poliitikkoja kokouksiinne. Pitäkää suhteitanne yllä, sillä ilman niitä ei vain yksinkertaisesti pärjää. Jos teille ei anneta tilaa, raivatkaa sitä. Jos teitä ei kuunnella, pitäkää kovempaa meteliä. Älkää unohtako nuoren intoanne ja sitä, miksi olette mukana nuorisovaltuustotoiminnassa. Olkaa juuri sitä, mitä haluatte olla.