Lasten oikeuksien päivää vietetään 20.11!

Lasten oikeuksien päivää vietetään joka vuosi 20.11. Päivää vietetään YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen hyväksymisen kunniaksi. Sopimus hyväksyttiin vuonna 1989 ja Suomi ratifioi sopimuksen vuonna 1991. Ratifioimisella tarkoitetaan sitä, että valtio sitoutuu muuttamaan lakinsa ja toimintansa sopimusta vastaaviksi. Ainoa sopimuksen ulkopuolella oleva maa on Yhdysvallat. Lapsen oikeuksien sopimus ei ole sama asia kuin Lapsen oikeuksien julistus vuodelta 1959, sillä julistus ei sitonut valtioita oikeudellisesti.

Lapsen oikeuksien sopimus on maailman laajin hyväksytty ihmisoikeussopimus, joka luetteleen lapsille kuuluvat oikeudet. Se asettaa myös valtioille vastuun toteuttaa ne. Oikeudet koskevat jokaista maailman lasta. Sopimuksen noudattamista valvoo YK:n lapsen oikeuksien komitea, jonne maiden tulee raportoida oikeuksien tilanteesta viiden vuoden välein. Sopimuksen mukaan alle 18-vuotiaat ovat lapsia.

Sopimus on kokonaisuudessaan luettavissa seuraavasta linkistä https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1991/19910060. Sopimuksen neljä yleisperiaatetta ovat syrjimättömyys (artikla 2), oikeus elämään ja kehittymiseen (artikla 6), lapsen etu on otettava ensisijaisesti huomioon kaikissa päätöksissä (artikla 3) ja lapsen näkemysten kunnioittaminen kaikissa häntä koskeveissa asioissa (artikla 12).

Jokaisella lapsella on taattu oikeus esimerkiksi terveydenhuoltoon ja koulutukseen aikuisten mielipiteistä huolimatta. Muita tärkeitä oikeuksia on mm. se, ettei lapsen hyvinvointi saa riippua siitä, mistä hän on kotoisin tai miltä hän näyttää sekä se, ettei lapsilla saa teettää liian raskasta tai hänen kehitystään vahingoittavaa työtä.

Lapsen oikeuksien päivällä on vuosittainen teema, joka tänä vuonna on lapsiperheköyhyyden ehkäiseminen. Lapsiperheköyhyyden on todettu heikentävän lasten oikeuksien toteutumista, olevan uhka lapsen hyvinvoinnille ja kehitykselle sekä aiheuttavan osattomuuden ja ulkopuolisuuden kokemuksia ja häpeää. Lapsiperheköyhyys on kasvussa ja syitä siihen ovat mm. työttömyys sekä silppu- ja pätkätyöt. Myös yksinhuoltajuus lisää merkittävästi köyhyysriskiä. Lapset kantavat usein huolta heikosta taloustilanteesta ja pitkäaikainen köyhyys aiheuttaa usein huono-osaisuuden jatkumista seuraavalle sukupolvelle.

Itse vietin viime vuonna viimeistä lapsen oikeuksien päivääni alle 18-vuotiaana. Vaikka YK:n lapsen oikeuksien päivä ja oikeudet itsessään eivät enää koske minua, on ne hyvä pitää mielessä, sillä asia on tärkeä niin Suomessa kuin ulkomailla. Suomeen syntymistä on usein verrattu lottovoittoon, ja itsekin olen sitä mieltä, että täällä lapsilla on kohtalaisen yhdenvertaiset mahdollisuudet kouluttautua, harrastaa ja osallistua ympärillä tapahtuvaan päätöksentekoon. Liitollamme on merkittävä asema lasten ja nuorten osallisuusmahdollisuuksien kehittäjänä ja valvojana. 

Lopuksi lainaan lapsiasiavaltuutettua Tuomas Kurttilaa, joka toteaa oivallisesti: 

"Lasten oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia. Meillä aikuisilla on velvollisuus pitää huolta jokaisen lapsen hyvästä elämästä ja mahdollisuudesta kasvaa täydeksi itsekseen. Huoleni on suuri lasten eriarvoistumisesta - hyvinvointi- ja oppimiserot ovat kasvussa. Joka kahdeksas 15-vuotias poika on lukutaidoton. Köyhyys on syvenemässä. Kaikkien kansakunta vai harvojen yhteiskunta? Lapsista me näemme huomenna, mikä meille aikuisille on ollut tärkeää tänään”.